Anteeksi Rakkaani, mutta...

Rakas Valio löysi voittajan?

Vielä aiemmin vannoin Valion jäätelön nimeen (mitä siis tulee perus vaniljajäätelöön), sillä Saksassa vaniljajäätelö on yleensä Bourbonvaniljaa (sitä, mikä on siis vähän kellertävämpää ja seassa mustia vaniljapilkkuja, saa Lidlistä) eikä se maistu mulle. Jotenkin mulla oli jäänyt huomaamatta, että löytyyhän sieltä pakasteesta myös vaniljakermajäätelöä tällainen paketti. Tuolla se siis makoili rauhassa pakasteessa kunnes toissa päivänä päätin tehdä kirsikka-mehumaito-jäätelö -mehujätskejä ja tottakai lusikallinen meni myös omaan suuhun. Se maku yllätti mut täysin... niin pehmeä ja täydellisen makea jäi kielen päälle viipymään, että sillä hetkellä mietin onko niin kauan, että olen syönyt Valion vaniljaa, vai onko vain niin ettei se ole koskaan maistunut näin erikoiselle? 

Mutta mistä teille halusin kertoa, oli meidän reissu viime viikolla Heidelbergiin. Heidelberg on Baden-Württembergin osavaltiossa (Melko lähellä Stuttgarttia) sijaitseva 140 000 asukkaan kaupunki ja se tunnetaan Saksassa yliopistokaupunkina. Tunnettuja maamerkkejä Heidelbergissä on vanhassa kaupungissa (Altestadt) sijaitseva Saksan vanhin yliopisto (1386), Heidelbergin linna, sekä Alte Brücke, Karl-Theodor-Brücke, joka tuhotui melkein toisen maailmansodan aikana. Onneksi silta saatiin kuitenkin kunnostettua, sillä vanha silta on todella hieno ja varsinkin illalla valaistuna.

Torin ja sillan lähettyivllä pienellä kujalla oli myös ihana suklaapuoti, "Heidelberger Studentenkuß". Cafe Knösel (1863) oli tuohon aikaan suosituin tapaamispaikka ja jossa suosittu "Studentenkuß" sai alkunsa. Tarinan mukaan sisäoppilaitoksessa opiskelevat tytöt rakastivat kahvilan herkkuja ja vierailivat täällä usein. Kauniiden tyttöjen vuoksi alkoi kahvilaan tulla yhä enemmän poikia, saadakseen katseen tytöiltä, tarina kertoo. Kondiittori Fridolin Knösel kehtti nuorten salaiseen kaipuuseen tällöin "Studentenkuß" makeisen. Totta tai ei, tämän tarinan kuultua oli pakko saada kokeilla kuuluista herkkua ;) Aluksi olin yllättynyt, ettei tämä ollutkaan täysin suklaata vaan enemmänkin suklaakeksi suklaakuorrutteella. Mutta tuote oli kuitenkin suunniteltu opiskelijoille, niin tämä varmaan alensi hintaa. Maku oli siitä huolimatta ihana ja kokeilun arvoinen!

Seuraavaksi sitten siis tästä opiskelijavankilasta, mistä lupasin kertoa enemmän! Melkoinen paikka kyllä ja karut olosuhteet, mutta siitä huolimatta kävi aivan päinvastaisesti kuin auktoriteetit odotti. Tarkasti ei käynyt ilmi, mistä lähtien opiskelijoita laitettiin erityisiin tiloihin miettimään tekosiaan, mutta ilmeisesti jo siis ennen 1700 lukua. 1712 lähtien vankila oli näissä tiloissa, missä me käytiin katsomassa. 1800-luvulla Opiskelijoiden keskuudessa siitä tuli jopa arvokkuusasia, että opiskeluaikana kävi vankilassa edes kerran. Melkosia vilpereitä nää opiskelijat. Tässä muutamia yleisiä sääntörikkomuksia, joista pääsi viettämään aikaansa vankilassa:

• Yleisen rauhan häiritseminen lauleskemalla kaduilla
• Julkisilla paikoilla asiattomasti käyttäytyminen humalassa
• Osallistuminen laittomiin kaksintaisteluihin
• Porsaiden vapauttaminen karsinoista ja niiden takaa-ajaminen kadulla
• Loukkaamalla katuja vartiovan poliisin kunniaa

Vankila oli koulurakennuksen yhteydessä, ja istumisaikana koulualueelta ei saanut poistua muuten kuin luennoilla käymiseen. Jälki-istuntoon tätä ei ihan voi kyllä verrata, koska riippuen sääntörikkomuksesta istumisaikaa sai 24 tunnista neljään viikkoon.  Ensimmäisena kahtena päivänä he saivat vain vettä ja leipää, tämän jälkeen heille sai tuoda ulkopuolelta mitä he halusivat, myös olutta. 

..Ja kuvia huoneista

Wc

Tällaista siis tällä kertaa! Vastakohtaisuuksien maa tää Saksa; toisaalta asutaan ehkä vähän ländlich - eli maalla, mutta sitten kuitenkin täällä tapahtuu ja on kaikkea lähellä. Maissikuva viime kuulta lenkkipolun varrelta, oikeanpuolimmainen Syysmarkkinat :)

            

Saksalaisia outouksia

Kaikki varmaan tietää sen tunteen kun on toisessa maassa ja alkaa huomaamaan kaikenlaisia pienempiä ja isompia asioita, jotka on erilailla kun kotimaassa? Tää on aihe mikä mua ainakin itteä kiinnostaa kun joku asuu jossain toisessa maassa. Yleensä lomaillessa näihin asioihin ei tuu kiinnitettyä huomiota tai sille asialle ei anna sen kummemmin painoarvoa, koska kohtahan sitä on kotona kuitenkin.

Kun olin nuorempi reissailtiin perheen kanssa euroopan maissa. Muistan vieläkin kun ranskassa pidin tosi eksoottisena sitä, että illalla olikin pimeä, mutta silti lämmin ja espanjassa lähinnä nauratti kun aamupalalla tarjoilijat oli niin nopeita että saattoivat viedä pöydästä lautasen, vaikka siinä olis ollut vielä ruokaa. Nyt taas oon sitä mieltä, että on aivan ihanaa kun kesällä Suomessa on kokoajan valosaa ja en varmaan naureskelisi jos hotellin aamupalalla ollessa mun ruuat vietäis pois kun selkäni kääntäisin. Tai, no.. ehkä (jos sitä ois vielä tarjolla) :D

Pannukakut/vohvelit.. =pancakes. Mulle nuo edellä mainitut on aina tehty vohvelikoneella, sillä missä on neljä sydämen muotoista ruutua. No, saksassa nää kyseiset on niitä paksuja ruutumallisia, Ok. Kyllähän niitä voi jossain ulkona ollessa ostaa, mutta ymmärtääkö kukaan sitä tunne-eroa mikä tulee kun kyseinen laite pitäiskin ostaa kotiin, eikä sellanen, mihin on aina tottunut? Mulle tuli ainakin sellanen, mutta kun ne vohvelit on AINA tehty niin - tunne.. katoaa ne palaset sitä tuttuutta kun tilalle tulee uudenlaiset tavat. Vielä kaupassa katellessa olin edelleen sen vanhan tutun mallin kannalla, mutta koska halusin meille panniinikoneen ( toastit, kesä, helppoa ruokaa - ah!) ja löytyi laitteita joissa oli useampi vaihtolevy ja yksi niistä oli sitten tämä toisenlainen vohvelimalli. Täytyi jättää syrjään mitä sydän halusi ja ostaa järjellä. Oli pakko nöyrtyä, koska a) ei ois ollu mitään järkeä tuhlata rahaa kahteen eri laitteeseen b) kahdelle laitteelle ei olis edes tilaa. Vielä en oo niitä vohveleita kerenny kokeilla, kun aina on ehtiny jo jotain muuta herkutella.

Suomestakin varmaan löytyy outoja juttuja, mutta siis tuhkakuppi mikä ei ookkaan tuhkakuppi?

Tämä löytyi kuntokeskuksen pihalta, oven vierestä mikä vaikuttaa selkeesti tupakkapaikalta. Jos tämä ei oo tarkotettu tupakoijille niin mihin sitten?

"Saksalaiset on tarkkoja ja täsmällisiä"

Ei pidä paikkaansa ainakaan kuntoilumaailmassa. Kävin kokeilemassa useammassa paikassa, ja mulla oli tietenkin odotuksena, että saksassa kun ollaan niin kyllähän ne tunnit alkaa minuutin tarkalleen (kun siis suomessakin ollaan tässä tarkkoja) - mutta mitä vielä! Ei oo niin justiinsa aina, tunti voi alkaa 5 minuuttiakin myöhässä. Ja se aika mikä pumpissa käytetään painojen vaihtoon.. tehokkuus on siitä välillä kaukana. Entä se täsmällisyys? Vielä mitä. Kaiken huippu kun pumpissa yksi nainen tuli mukaan vasta toisen kappaleen aikana ja ei siis vaihdettaessa painoja vaan oltiin jo jatkettu. 

Eroja asumisessa

- Suomessa on tottunut että sähkölaitos tietää sähkönkulutuksen ja maksat sen mukaan. Täällä ei missään taloissa tällaisia mittareita ole, vaan arviomaksulla ja kerran vuodessa sähkönmyyjä käy tämän mittaamassa ja lasku sitten tasataan

- Keittiöt on yleensä kalustamattomia (vuokraaja tuo ja vie mukanaan oman keittiön). Toki voi pois muuttaessa yrittää kaupata keittiönkalustoa seuraavalle asukkaalle

- ikkunan ovenkahva on auki väärässä asennossa. Jotenki hämmentävää.. 

- Jos muuttaessa maailmaa seiniä (edes valkoisella) niin seinät täytyy myös maalata pois muuttaessa. Jos asunnon ottaa sellaisena kuin on, ei tarvitse maalata muuttaessa. Tätä kysyin monen monta kertaa M:ltä, koska tässä kohdassa ei oo niin jären järkeä, mutta niin se vain kuulema on. Oon myös lukenut keskusteluista, että sopimuksessa voi lukea, että seinät ja patterit täytyy maalata esim. 5 vuoden välein. 

Telkkaria jos katsoo niin se oli tietenki ihan tiedossa että muun kieliset ohjelmat on dupattuja. Saksankielisiä, alkuperäisiä, on musta kiva katella ja kuunnella. Mainoskatkot on pitkiä, mutta mikä hulluinta (ei sovi mun kuvaan saksasta), on tosi vaikea erottaa ohjelmien vaihtuminen. Ohjelmien välissä ei ole niinkuin suomessa "seuraavaksi" -luetteloa ja ohjelmien loppuminenkin feidataan oikeaan reunaan (1/4 yläreunassa) ilman ohjelmaan kuuluvia lopputekstejä. Nyt lähiaikoina oon kiinnittänyt huomiota tietyn sarjan alkaessa, että ohjelmaa näytetään 2 minuuttia ja väliin heitetään jo 5 minuutin mainoskatko :O Samoin myös toinen katko on 5 minuuttia ennen ohjelman loppua ja joka kerta on vieläkin hämmillään että joko se loppu? 

Pari muuta juttua mitkä tulee tässä nyt mieleen..

-/+ ? poppareita (mikrossa tehtäviä) myydään sokeroituina, esim karamellin makuisia oon ainakin nähnyt. Paljon myydään myös valmiita ja useina esim. suklaan makusina.
- rahka maistuu oudolle, liian happamalle.. suomen rahka on jopa hyvää sellasenaan tähän verrattuna!
- kaupat on kiinni sunnuntaisin, eli ruoka kannattaa muistaa ostaa jo lauantaina.
+ tosin ruokakaupat on aina kello 22 asti auki, myös lauantaisin
- kirjastokortti on maksullinen, 15e/vuosi

Hienoa Saksassa

- Yhden siiderin juominen pääsee ihan uudelle tasolle, kun pullo koko voi olla 0,75l
- Postipaketteja ei tarvi lähteä hakemaan postista vaan postimiehet kantaa ne ovelle asti tai jos et itse ole kotona niin jättävät naapurille
- Sääskiä ei kuulu eikä näy
- talvi on lähinnä kylmä syksy
- ihmisiä (tuttuja) tervehditään ja hyvästellään halaten
- Ikeaan ei tarvi ajaa tuntia
- kirsikat kasvaa lähellä, viinikin on halpaa (n.3e)

Nyt sitten takaisin korujuttujen pariin :) Nimeksi tuli kaiken ideoinnin jälkeen Lulu Frankfurt. Lulu on Swahilia ja tarkoittaa helmeä, sekä lisäksi se on myös naisen nimi ♥ 

Tässä myös linkit joilla pääsee suoraan sivulle

http://en.dawanda.com/shop/lulu-frankfurt
http://de.dawanda.com/shop/lulu-frankfurt

Huomenna jännätään sitten futista, minäkin jopa oon innostunu pelejä seuraamaan! :D

Jäin kiinni Sinuun

Tiedättekö sen tunteen kun jää vaan toiseen kiinni, eikä saa silmiä irti? :) Oltiin toissa lauantaina treffeillä ja mentiin kahdestaan syömään toista kertaa Aasialaiseen ravintolaan, missä on kiva buffetti. Siinä sitten vain huomasin jääväni katseleen M:ää ja sitä ihanaa hymyä. Enkä oikeestaan vain tuollon vaan joka viikonloppu kun ollaan yhdessä ja pysähdyn miettimään ja katsoon sitä hymyä. Eihän se elämä aina mee yhteen joka asiassa, mutta se, että pääsee niiden erimielisyyksien yli ja yrittää nähdä yhteen, on tie johonkin pysyvään. Meillä riittää elämässä naurua ja typerät jutut menee hyvin yhteen. En voinu ku nauraa kun M kielsi mua juomasta kirsikkamehua sanomalla että se on hänen, älä juo!! Oltiin just edellisenä iltana katottu taas Family Guyta ja siellä Chris valitti kuinka isä aina syö sen jugurtit, tai mitä lie, johon isä vaan sarkastisesti totes, ettei nähny niissä nimeä. Totesin siihen sitten samalla tavalla mihin M huikkas asian olevan korjattavissa xD -->

Kun vain pienellä asialla saa toiselle hyvän mielen, miksei tekis jotain hyvää joka päivä?

Musta pienet asiat on tosi tärkeitä kaikissa suhteissa, eikä niiden tarvi olla mitenkään erikoisia, että niistä tulee hyvä mieli. Viesti toiselle, ystävälliset sanat, napostelueväiden teko, kuppi teetä.. suklaata <3 Jotain mistä tietää toisen pitävän. Yks päivä mulla palo hermot totaalisesti kuntokeskus reissulla M:n kanssa. Kun pysähdyttiin huoltoasemalle tankkaamaan, toi M mulle sisältä suklaata sydämenmuotoisessa rasiassa. En voinu ajatellakkaan sitten enää muuta kuin miten mulla on noin ihana mies rinnalla <3

Muuten täällä on kyllä aika menny nopeasti, vaikka oonki kotona ollu. Kauheesti on opittavaa uudesta maasta, tavoista ja asioista, ja tietenki myös kielestä. Siinä samalla sitä on kehittäny uusia harrastuksia, kuten kukkien haaliminen ja niiden kasvatus (kukkien elossa pitäminen). Lisäksi harrastuksia on myös kaikki ne entisetkin.. Ottaisin mielelläni lisää tunteja päivään että kerkeis tehdä ja oppia niin paljon kaikkea. Ostettiin myös yrttejä keittiöön ruukkuihin kasvamaan, vaikka hirveesti ois kiehtonu kasvattaa siemenistä. Se vaan ois vieny enemmän aikaa, koska eihän mulla ole oikeasti hajuakaan miten kasvattaa siemenistä :) Nyt siis alotetaan näillä esikasvatetuilla ja sitten joskus vähän kokeneempana vois kokeilla kasvattaa jotain ihan alusta asti. 

Sopeutumisen suhteen Suomessa ajatteli sillon, että kyllä sitä nopeasti sinne uuteen maahan asettuu ja hakee sitten töitä. Täällä se ajatus tuntuu nyt vähän yliarvioidulta ja siihen asettumiseen ja aivan uuteen tottumiseen tarviikin vähän enemmän aikaa. Mietin jopa myös kielikurssille menemistä, mutta sitten mieli muuttu - oisinpa vaan tienny jo Suomessa, että täällä 25 tapaamisen tehokurssi (ma-pe useampi tunti aamulla) maksaa 235e, (Joo, luit ihan oikein..) ois voinu olla vähän kovempi motivaatio käydä koulussa kursseja ilmaiseksi. Mutta no hätä. Ihmiset on ennenki selvinny ilman kursseja, lisäämällä omaa aktiivisuutta oppimisen suhteen, niin eiköhän tuo summa saa mutki melko aktiiviseksi itseopiskelijaksi ;) Aloittaa on hyvä lukemalla kaikkea ja sitä varten mulla onkin yks kirja ja lehti ja sit kaikkee voi aina lukea myös netissä. Kirjastokin täältä näyttää löytyvän vaikka aukiolot näyttävät olevan omituiset. Keskiviikkoisin kirjasto on kokonaan suljettu ja ma,ti,pe 13-18 ja keskiviikkona aamusta keskipäivään, parin tunnin tauko, ja sitten kello 19 asti auki. Kirjastokortti maksaa vuosittain 15e. 

Sää täälläkin on nyt vähän viilennyt, mutta silti vielä ok. Talvikamppeet on saanut pakattu pois jo useempi viikko sitten ja nyt täytyy jo katella parvekkeelle terassikalustoa :) Tällä hetkellä tosin parvekkeella ei paljon aurinkoisella säällä uskalla liikkua kun näköjään ampiaisilla on pesä betoniseinän raossa ja ne pörräilevät kokoajan ympäriinsä. 

Kukkia Friedbergin linnan puutarhassa

Friedbergin linna on aivan meidän vieressä ja torni näkyy iltaisin valaistuna jo kauas. Itseasiassa koko tällä kaupungilla on mielenkiintoinen historia, sanonpa nyt vain että Elvis Presley oli täällä ja asui viereisessä kaupungissa Bad Nauheimissa! Sitten kun M hankkii pyöränsä tänne tehdään kyllä perus turistiretki Elviksen asuinpaikan eteen pystytelly patsaalle ;) Nyt kuitenkin alkaa jo täälläkin päässä kello olla jo toisen päivän puolella, eli parempi lähteä jo nukkumaan :)

Öitä kaikille !

Onko lottovoitto syntyä Suomeen?

On ollut ihana huomata, että täällä on käynyt paljon lukijoita vaikka ette äänekkäitä olekkaan :) Kiitos silti kiinnostuksesta juttuihini. Mulla on pyörinyt mielessä paljon juttuja nyt näin kahden viikon aikana mitä oon ollut poissa täältä blogista. Pari viikkoa sitten käytiin viikonloppuna viettämässä iltaa kavereiden luona. Me tytöt siinä sitten juotiin valkoviiniä ja rupateltiin kuntokeskusjuttuja, koska olin just muutamaa päivää aikasemmin käynyt uudessa paikassa ja päättänyt ottaa kampanjakuukauden keskukseen. Se mitä pian kuulin sai mut jälleen kerran näkemään punaista. Aivan niinkuin vuokrasopimuksissa on hullu 3 kk irtisanomisaika, niin täällä kuntokeskuksissa myös jäsenyys tulee irtisanoa 3 kuukautta ennen sopimusvuoden päättymistä tai paikan kanssa on naimisissa seuraavankin vuoden (tai kaksi jos on kahden vuoden sopimus ollut). Sen sijaan, että keskityttäisiin tekemään paikasta niin hyvä, että ihmisistä tulee uskollisia asiakkaita eivätkä he halua vaihtaa sopimusvuoden päätyttyä minnekkään muualle, pyritäänkin täällä pitämään asiakkaiden rahat keskuksessa - viis niistä ihmisistä? Tämmönen hullu sopimus irtisanomisesta vaikuttaa niin siltä että toivotaan ihmisten unohtavan tuo hetki kun sopimuksen ois voinu lopettaa.. Jee vaan yritykselle että rahat kilahtaa tilille tulevanakin vuotena. Itse sopimuksen tekeminen vuodeksi on jo muutenkin iso asia, niin kuinka paljon täälläkin voisi näissä paikoissa olla enemmän jäseniä jos liittymistä ei tehtäisi näin sitovaksi? Ihmisten elämäntilanteet muuttuu, mille tää systeemi ei näytä antavan armoa. 

Lauantaina 1.3. juhlittiin vuosi päivää ja toihan se M sitten mulle kauniita kukkiakin (ja konvehteja) <3 Melkein jo perinteen tavoin päivä vietettiin jälleen Ikeassa ja tällä kertaa pistädyttiin myös syömään lihapullia. Ihanat tutut lihapullat :D Ilta jatkui myös kivasti, koska oltiin varattu paikat tuosta meidän viereisestä Sushiravintolasta. Päästiin melko hyville paikoille heti hihnaston alkuun, mistä oli hyvä napata mielenkiintoisimmat jutut heti itselle sitä mukaan kun kokki tai apulainen niitä lastasi joessa kulkeviin paatteihin ;)

Maanantaina 3.3. synttäreiden kunniaksi Anoppi kävi kylässä ja illemmaksi meillä oli pöytä varattuna Kiinalais&thai&mongolialaista ruokaa tarjoavasta ravintolasta. Kolmen M:n sijaan meitä olikin kaksi ja minä, Madeleinen mies kun oli sairastunut, eikä päässyt mukaan. Mulla tuli näköjään kuvattua vain ensimmäinen ja viimenen lautanen, mutta se pääruokakin oli hyvää. Uusi tilaisuus kuvaamiseen on tänä lauantaina kun mennään M:n kanssa kokeilemaan sitä vielä kahdestaan. ;) 

Tarjolla oli myös vähän sushia.... ei tietenkään ollut ylläri että sitä pääty mun lautaselle.

Jälkkäriksi litsejä ja banaaneja ja vaniljajäätelöä suklaakastikkeen kera. Nam <3 

Perjantaina pidettiin vielä juhlat meillä kotona minne kutsuttiin sitten enemmän kavereita. Sitä ennen oli kuitenki mielenkiintosta kun käytiin torstai iltana isommassa marketissa kaupassa. Täällä on siis tosi vähän mitään isompia kauppoja, citymarketin tai prisman tapasia, vaan yleensä kaikki on luokkaa s-market (+ alkoholijuomat). Lisäksi ketjulla saattaa myös usein olla vieressä erillinen (yhtäsuuri) kauppa, joka myy vain kaikenlaisia juomia. Tuolla 30 min päässä on kuitenkin tällanen marketti, mistä halusin katsoa itselle kahvakuulaa. Vaan eipä niitä löytynyt täältäkään.. ei edes Intersportissa meidän pääkadulla tiennyt myyjä mitä ne "kettlebell"it on (ja niitä tosiaan kutsutaan täällä englanninkielisellä nimellä). Alko taas mielipahottuun ja tuli mieleen Seppo Rädyn kuuluisa mielipide tästä maasta. Onko siinä lauseessa sittenkin jotain takana, mietin. Ei voinu oikeesti kun pari kertaa toistaa sitä siinä pettymyksessä kun ei tällaisessakaan kaupassa ollut myynnissä tätä tuotetta. 

Mutta mutta, mitä mä täällä rakastan on hintataso ja valikoima ruuan ja juoman suhteen. Juustoista mun lemppari on tomaatti-basilika juustoviipaleet ja kaiken maailman muitakin vaihtoehtoja ois mistä tulee jo vesikielelle pelkästään ajatellessa. Tulossa oli kuitenki viikonloppu ja juhlat niin oli myös aika katsella vähän viinejä. Tää on kyllä tosi helppoa kun joka ruokakaupassa myydään viiniä tai viinaa ja myyntiaika on sulkemisaikaan asti (yleensä kello 22). Hinnasta huolimatta en kuitenkaan haalinu muuta kuin yhden pullon tätä sorttia (valkkaria kyllä lisäksi ;) ), kun en tiennyt makeudesta. Mustikka lähti kuitenkin mukaan ja onnekseni ei ollut mitenkään erikoisen makeaa, eli ensi kerralla pitää kokeilla näitä muitakin.

No, pakkohan mun on kuitenki vielä ihmetellä näitä saksalaisia jälleen kerran. HAPANKAALIMEHUA? hyi. En varmasti maista. Vai maistanko? Oisko tää kieltäytyminen sittenki herättäny mussa pienen mielenkiinnon. Maistaisikko ite? Samalla illalla vielä päätin alkaa tekemään seuraavaa päivää varten perunasalaattia. Oikeastaan en oo perunasalaatista hirveesti välittäny, mitä nyt jonain UV:na tai vappuna sitä on tullu syötyä nakkien kanssa. En ollu koskaan edes tehnyt sitä itse, mutta päättäväisenä ilmoitin M:lle, että minä haluan tehdä sitten perunasalaatin juhliin. Jep. Jos nyt pienen salaisuuden kerron, niin mulla ei ollut hajuakaan että miten se oikeasti tehdään. Mitä nyt siinä päivän aikana olin googletellut jonkinnäköstä ohjetta ja tsekkaillut mitä kaikkea siihen laitetaan. Kysyin myös välillä M:ltä mielipidettä mitä hän laittaisi, mutta hän vain totesi, että tee vain omalla tavallasi. Jep - no mullahan ei sitä omaa tapaa vielä ollut, mutta M näytti olevan selkeästi siinä uskossa, että mulla on homma hallussa. Siinä vaiheessa kun paljastin, että tää on eka kerta kun teen tätä, mutta tuli siitä nyt mitä tahansa niin voidaanhan me aina vaan sanoa, että tää on suomalainen tyyli. Tän sanottuani otin sitten kulauksen vettä, ... mikä oli purskahtaa kaaressa kun M kommentoi - "Finnish- I don't know- style" :DD Salaatista tuli kuitenkin hyvää ja se sai kehuja \o/ Olin yllättynyt oikeastaan itsekkin miten se maistuikin hyvältä. Lisäksi tarjolla oli myös vihreä sekasalaatti kanan kanssa. Tiramisu on yksi mun suosikki jälkkäri ja se on siitä hyvä, että vaikka versio olisi hieman erilainen, tää herkku maistuu yleensä silti aina hyvältä. Kostutuksessa käytin vahvaa cappuccinoa (koska en halunnut ostaa kaappiin pilaantumaan pikakahvia) ja amarettolikööriä ja todellakin ihan kunnolla näitä joka kerrokseen! :) 

Tämä viikko on jo taas kerennyt puoleen, vaikka alussa musta tuntui että ei kait tää aika kulu millään. Maanantaina aloitin kampanjakuukauden uudessa kuntokeskuksessa ja ensimmäinen lajikokeiluni oli Zumba. 

Musta on ihana kun vihdoin saan myös pyöräillä, eikä mua oo ollenkaan haitannu pyöräillä keskukseen eestaas n. 20 minuuttia kun on hyvä reitti vain yksillä liikennevaloilla.

Onko lottovoitto syntyä Suomeen?

Oon kyllä valittanu täällä ollessani vaikka ja mistä, mutta onneksi sain tänään vertaistukea toiselta Saksaan muuttaneelta suomalaiselta joka kertoi itsekin valittaneensa ensimmäisinä kuukausina paljon. :D Lomaillessa, vaihdossa tai muuten vain lyhyemmän/ ennalta määrätyn ajanjakson toisessa maassa asuessa näkee niin erilaiset puolet toisesta maasta, tai asioista ei tarvi niin välittää koska se on vain väliaikaista. Asenne muuttuu helpommin erilaiseksi kun tietää, että näitten outojen, monimutkaisten ja ihmeellisten tapojen kanssa täytyy elää ja niihin tulee ehkä siksi myös kiinnitettyä paljon enemmän huomiota. Suomessa on asioita oppinut pitämään niin itsestään selvyyksinä ja koska Suomi on pieni, vähän syrjässä oleva maa, ajattelin aina että keski-euroopassa on paljon hienompaa. Täällä mikään ei tunnu olevan itsestään selvyys. En ota itsestään selvyytenä voiko ulkomaan paketteja lähettää joka paikassa vaan lähettäessäni postipankissa, mikä oli ilmeisesti jonkinlainen pääkeskus, Suomeen pakettia kysyin asiasta. Olin melko ihmeissäni kun työntekijä kohautteli vain olkapäitään "En kyllä tiedä..." eikä yrittänyt kysyä asiaa keneltäkään muulta. Välillä on tosi mukavia asiakaspalvelutilanteita, kuten esimerkiksi tänään Benettonilla kun päädyin katselemaan business-vaatteita, mutta sitten on myös näitä "vain töissä olevia". 

Oon tässä ajautunut pohtimaan mitä hyvä palvelu on, koska sen merkitys ilmeisesti vaihtelee paljon. Suomessa on tottunut yleensä saamaan hyvää palvelua, mikä siis näin yksinkertaisesti tarkoittaa asiakkaan huomiointia, asiakaspalvelijan hyviä tietoja yritystä/alaa koskevista asioista (tai vähintään aktiivisuutta selvittää asia asiakkaalle) ja se, että asiaa hyvitetään jollain tavalla jos asiakaspalvelija on tehnyt jotain väärin. 

Täällä kun aurinko alkaa jo oikeasti paistaa ja ulkona mittari näyttää +15-17 astetta, alkaa yksin ollessa ikävä hiipimään ja ajatukset kääntymään viime kesään ja kaikkiin hyviin muistoihin ja ihmisiin.  Allani pyörä ja tutut reitit ja polut. Ympärillä koivujen tuoksu, matkan varrella pannukakkutalon tuoksu ja lokkien rääkyminen... Piipahtaminen kaverin kanssa jäätelölle torikahvilaan? Vanhempien pyöräkatoksen reunalle hipsuttelu aamulla nauttimaan suorasta auringon paisteesta ja lämmöstä kera teekupin ja pienen aamupalan.. Valoisat kesäyöt. Mutta elämä on täynnä valintoja. Jos en olis täällä, saattaisin olla myös jossain muualla ja elämä olis silti muutoksessa. Täytyy seurata omaa sydäntä, minun M toi mukanaan tänne. <3 

Kiitän ja kuittaan. Öitä kansa!

Kuntokeskus tuskastelua ja kynttilähetkiä

Mun mieltä painaa tää kuntokeskusten olematon ryhmäliikunta ja matala taso. Jos nyt ensimmäiseksi puhun asiasta täsmällisyys.. Julkinen liikenne kulkee aikataulussaan (bussit tosin eivät minuutilleen), mutta mitä tulee ryhmäliikuntaan ja tunnille ajallaan tulemiseen, on saksalaisten ajantaju jotain aivan muuta kuin oletin sen olevan. Mihin ihmeeseen katosi se saksalainen täsmällisyys mistä olen aina kuullut? Kahdessa kolmesta paikasta tunnille tuli porukkaa vielä 5 minuutin jälkeen kun tunti oli jo alkanut. Toisessa paikassa jopa halattiin vielä ystävääkin siinä saapuessa ja mentiin luokan halki kulmaan mistä löytyi välineet. Oonko muka nipo kun sanon, että häiritsee reeniä ja silmät ei voi olla kiinnittämättä huomiota tämmöseen. Entä kun kolmannessa paikassa tunti alkaa 5 minuuttia myöhässä ja (kyseessä bodypump) biisien välissä on niin pitkiä taukoja, että ehtii jo alkaa pyörittelemään peukaloita.

Entä mihin katosi elämysten saaminen? Se täydellinen tyhjentävä ja samalla elämää täydentävä tunne minkä sain aina ennen jokaisen tunnin jälkeen. Se matka valmistautumisesta treenamiseen ja suurien tunteiden kokeminen matkan varrella. Matka kun vain ei koostu yhdestä asiasta vaan se on osiensa summa, mikä siis tarkottaa että pelkän treenin tarjoaminen ei itsessään ei ole vielä hyvä palvelu tarjonnassa. Mun silmiin täällä pistää kuntokeskusten markkinoinnissa vain tulosten tekeminen ja melkein täysin näyttää olevan unohdettu se, että liikkumisen tulee olla myös hauskaa ja nautinnollista! M kysyi multa joskus tavoitteista kuntoilun suhteen. Nyt vastaisin se olevan liikkuminen  niin, että se tekee mut onnelliseksi. Tulokset? Ne tulee siinä sivutuotteena aivan väistämättä sitten kun liikkumiseen tulee addiktio ja treenaamaan haluaa päästä aina kun mahdollista eikä siitä saa tarpeekseen. Tottakai totuin hyvälle Hukassa ja sitä on nyt kova ikävä, mutta että palvelu ryhmäliikunnnan suhteen olisi edes vähän sinnepäin, en ole vielä löytänyt..  Omaa kotia lähimmän treenipaikan ryhmissali, mun arviolta 6m x 10m .. kuinka tällaisesta saa ne suuret tunteet? Tässä paikassa tosin kävisi myös Madeleine ja hänen miehensä, mutta.. en vain oo kovin vaikuttunut tästä. Puitteet - mitä oisin niistä valmis maksamaan? Matkakortin hinta on myös suolainen ja miettiä pitää myös matka-aikoja ja miten ne linjat kulkevat, koska viimeiset vuorot voivat olla jo melko aikaisin. Vaatimattomat vaatimukseni: Bodypump, vatsatunti ja Zumba. En oo valmis vielä luovuttamaan tai tyytymään vähempään mitä kroppani ansaitsee. Selvitystyö jatkuu!

----

Tuossa yksi viikko käytiin Ikeassa ja koska aina oon ihaillut perhoskämmeköitä niin niitä tuli ostettua kaksin kappalein. <3 Olis kiva tietää mikä teistä on kaunein sisäkukka? Haluan vielä hankkia isompia kukkia lattialle ja muutamia myös ikkunalaudalle, tai miksipä ei myös vain kasveja, mutta en tiedä vielä mitä nämä tulisivat olemaan.

Vaikka kuntokeskus ei ollutkaan elämys, oli päivä siitä huolimatta mahtava. Sain Madeleinelta ja hänen mieheltään kyydin kotiin ja siinä kun kutsuin heitä juhlimaan synttäreitäni ensi viikon viikonloppuna josta he joutuivat kieltäytymään, kysyivät he suunnitelmistani itse maanantaille. Tietenkään kun mulla ei täällä ole vielä omia kavereita, vaan M:n kavereita, niin sanoin että tuskin mitään koska M:n täytyy ajaa taas sunnuntaina takaisin Müncheniin. "Ei, et sinä yksin voi olla syntymäpäivänä, me lähdetään sun kanssa syömään" oli heti Madeleinen vastaus tähän. :) Ihanat! Ja perjantaina 7. päivä tulee muita kylään niin sitten saa taas leipoa lisää :)

Saatiin eilen illemmalla vieraita ja vaikka täiltä saisi kaupasta vaikka mitä leivonnaisia, niin halusin kuitenkin ihan itse leipoa muffinsseja. Ilta meni nopeasti, kuten yleensäkkin aina hyvässä seurassa. Pitihän sitten tietenkin kaivaa ihanat Iittalan kynttilälyhtyni esille ja sopivat kyllä hyvin pöytään. Rakastan kynttilöitä niin ihana kun nyt on kunnon asunto missä niitä voi polttaa sydämensä kyllyydestä.

 Mukavaa viikkoa kaikille!

Ihana kamala kaaos

Vihdoinkin hetki aikaa istahtaa ja olla tekemättä mitään. Hommaa meillä kyllä riittää, eikä loppua näy... Yhtä päivää lukuunottamatta ollaan taidettu ajaa eestaas kodin ja huonekalukauppojen väliä vähän mistäkin syystä. Viime viikonloppuna käytiin siis katsomassa ja ostamassa ne keittiönkaapit ja mitä siinä sitten ehdittiin ennen kauppojen sulkemisaikaa. Sitten ollaan metsästetty lamppuja, kylpyhuoneen allasta + kaappia, keittiön tasoa.... ja ajettu liikkeisiin takaisin, koska M:n kootessa kaappeja kaikissa laatikoissa ei ollukkaan tarvittavia osia. Siinä ohella sitten ollaan ostettu myös muuta tavaraa mitä ollaan hoksattu tarvivamme. 

Keskiviikkona ootettiin meidän sohvaa saapuvaksi 11-14 välillä. Ei meillä tietenkään ole ollu aikaa koko päivää vaan päivystää kotona, vaan reippaasti lähdettiin heti aamusta Bauhausin tyyppiseen kauppaan hakeen tarvikkeita ja palattiin kotiin vähän ennen tuota aikaa. Mää niin lankesin siihen perus kassojen vieressä viimehetken shoppailuun ja nappasin kyytiin minisuukkoja! Eivät kyllä voita Brunbergin suukkoja, mutta plussaa pienestä koosta ja useemmasta erilaisesta suklaasta samassa pakkauksessa! Tyydyttää suklaanälän ;)

Kotona päivystettiin sohvaa kuitenkin turhaan ja M:n soittaessa liikkeeseen sieltä sanottiin kuljettajan käyneen eikä kukaan ollut kotona. Öh? Ei nyt ihan tää saksalainen täsmällisyys kyllä pitänyt jos kerta ennen sovittua aikaa tulee toimittamaan tavaraa. eikä kaikenlisäksi edes soita paikan päällä ollessa. Nyt sohvan on siis tarkoitus saapua huomenna samalla aika välillä ja minähän kyllä laitan mun Polarin kellon käteen ja katon siitä minuutilleen etteivät yritä saapua ennen sovittua ;)

Vaatekaapin sijaan meillä on Ikeasta hyllyjä. Tää puunväri ei mulle nappaa niin oon sitten saanu tehtäväkseni maalata nämä valkoiseksi niin kuin itteäni sitten miellyttää :) Minähän maalaan!

Maanantaina alko olo helpottaan ja ruoka maistuun onneksi niin pääsin minäkin hommiin! Maanantaina nukuttiin myös ensimmäinen yö omassa kodissa :) Tää on vielä niin rakennustyömaa, ettei voi ottaa kuvia, mutta pikkuhiljaa tää tästä kun saadaan keittiön alataso edes valmiiksi. Tässä kuitenkin kuva polusta mikä johtaa meidän alaovelle (punaisen tiilin kohdalla oleva oviaukko). Meidän talossa on vain 3 asuntoa (asunto per kerros) ja alaovi on aina lukossa. Saksassa näyttää olevan tällasissa taloissa hyvin tyypillistä, että käytävässä oman asunnon kohdalla pidetään joko kenkätelinettä tai kaappia (mitä ikinä käytävään mahtuu paloturvallisuus huomioon ottaen) ja siihen sitten vaan jättää kaikki kenkänsä. 

Koska meillä ei oo vielä keittiöä niin ollaan käyty ulkona syömässä. Tähän pääkadulle on meiltä vaan parisataa metriä (jos sitäkään) ja ihan tästä kadun päästä ollaan löydetty pari meidän ravintolaa! Kaks kertaa ollaan käyty Italialaisessa jonka omistaa ihana vanhempi pariskunta. Paikkana ei kovin moderni ja eivät taida päivittää listaansakaan kovaan vuositahtiin, mutta ruoka oli kyllä hyvää ja palvelu loistavaa (hinta myös edullinen, vaikka no... saksassa kyllä suomeen verrattuna muutenkin on.) Ekalla kerralla jaettiin pitsa (mulla ei mennyt vielä ruoka oikein alas) ja se oli muistaakseni noin 6e. Toisella kerralla syötiin pastaa, mikä oli myöskin aika lailla samaa hintaluokkaa. Tämän lisäksi meille tuotiin heti talon puolesta tomaattileivät, sekä ruokailun päätteeksi tarjottiin pienet vanukkaat kermavaahdolla ja kaakaojauheella. Tiedänpähän missä sitten käydä syömässä ensi viikolla kun M joutuu palaamaan taas töihin (puolet viikosta Münchenissä) ja minä jään yksin kotiin purkamaan tavaroitani :)

Eilen ja tänään käytiin syömässä Sushia, mikä on aikalailla Italialaista vastapäätä. Mukava pieni ravintola, jonka keskellä pitkä pöytä n.20 hengelle ja sushit pyörivät jokea pitkin laivan kannella. Siihen sitten vain äärelle istumaan ja pelastamaan sushit hukkumiselta ;)

Laskun pyytäessä tarjoilija toi vielä onnen keksin ja makean luumusnapsin ruuan sulatteluun. Tänne tullaan vielä palaamaan monta kertaa! 

Nyt nukkumaan että ehtii huomenna raivaamaan ja moppaamaan olohuoneen sohvaa varten :) Huomenna meillä on jo sohvakin! Ai niin ja meillä on muuten nyt lamppu makkarissa. Löydettiin vihdoin sellainen mikä tuntui meille sopivalta ja ostettiinkin sitten samalla myös ruokapöydän päälle samaa sarjaa! (Oikeesti toisinpäin kyllä, löydettiin eka se ruokapöydän päälle sopiva lamppu ja sitten samaa sarjaa makkariin) Sen paljastan, että nää vaatii pientä askartelua, sillä lamput ovat kukkasia joilla on terälehdet. Mitäs lie tääkin nyt sitten tarkoittaa. Noh, ensi postauksessa saatte ainakin kuvan makkarin lampusta. Nyt minä säntään kipinkapin nukkumaan, hyvää yötä kaikille :)