tiistai 22. huhtikuuta 2014

Saksalainen aamupala

Mihin ihastuin jo ensimmäisinä kertoina kun täällä kävin oli aamupalakulttuuri! Aamupala eli Frühstück (früh=aikainen stück=pala) on aina ollut mun lemppariaterioita ja täällä se on tärkeä yhteinen hetki jolloin pöytä täytetään vaihtoehdoilla ja sitten vain istutaan ja syödään rauhassa. Pöydässä on aina tuoreita sämpylöitä eri sortteja, juustoa, leikkeleitä, levitteitä, hilloja...joskus myös hedelmiä. Meillä ei tosin noita hilloja hirveästi käytetä, mutta löytyy meiltä mustikkaa ja M:n äidin tekemää waldmeister-hilloa (=suomeksi tuoksumatara). Apua, meidän pöytään on löytänyt myös tiensä Nutella ja vannon että se on pahoilaisen tekemää kun se on niin koukuttavan hyvää ;) Täällä syödään vähemmän muroja ja jogurttia aamupalalla (mun kokemuksen mukaan, mutta kuulema nuoremmat syövät enemmän), mutta oon minä meidän pöytään tuonut rahka-jogurttisekoituksen :) Kananmunia syödään täälläkin silloin tällöin, eli ei tämän suhteen mullistavia muutoksia. Nyt kun meillä on noita omia yrttejä niin paras munakokkeli syntyy kun laittaa mukaan pieneksi pilkottua basilikaa ja sitruunamelissaa, ehkä vähän minttuakin + suolaa (juustomuruset sopii myös hyvin joukkoon).





Hankittiin tuossa joku viikko sitten terassille kalusteet ja ollaan useemman kerran nautiskeltu aamupalaa ulkona :) Vielä on aamuisin aika viileä, mutta kun ollaan syöty aamulenkin jälkeen on kellokin ollu jo enemmän niin on siellä sitten jo tarennu. Kuvia? no.. mullehan käy joka kerta niin että on jo "kiire" syödä niin unohtuu kuvailu. Polyrottinkinen sohvaryhmä, mutta ruokaryhmän korkunen.. täydellinen! Pehmusteilla 3-istuttava, kaks nojatuolia ja kaks rahia. Kuten oon jo joku kerta sanonu, niin oon aivan hullaantunu puutarhaosastoista! Pikkuhiljaa oon keränny tänne kaikenlaisia kukkia ja viime lauantaina käytiin ostaan parvekelaatikot ja vähän vielä viimeistelyä. Ennen pääsiäistä tein myös reissun pyörän kanssa ja sain yhteen ruukkuun hankittua kukat.

Toissa yön aikana ihanasta valkoisesta liljasta oli puhjennut yksi kukkaan! Kaveriksi laitoin sille keltaisia "goldmarie" kukkia, jotka kasvaa tuosta vähän korkeutta. Parvekelaatikoihin en löytänyt enää orvokkeja, mutta kauniita kukkia kyllä riitti mistä valita.. Käytiin jopa kahdessa kaupassa, mitkä oli lähes vierekkäin. Kyllähän siinä kesti. M:n hermot oli raudan kovat eikä muka ois meinannu haluta lähtee kun viimesessä paikassa sanoin että valmista tuli! Sanoi, että ootko jo nähnyt nuo ja nuo, ei nyt ihan vielä lähdetä.. ;) Innostui jopa ensimmäisessä paikassa ja halusi yhden päättää isoimpaan ruukkuun. Vain yhden, eikä mitään muuta toivonut. Palmun.. :) Eheh, en ollut yhtä ihastunut valintaan, mutta kun toinen oli niin innostunut tuosta puusta että samakait se oli hyväksyä :D Voi sitä hymyä :)









Aurinkoiset terveiset Saksasta! :)


tiistai 25. maaliskuuta 2014

Jäin kiinni Sinuun

Tiedättekö sen tunteen kun jää vaan toiseen kiinni, eikä saa silmiä irti? :) Oltiin toissa lauantaina treffeillä ja mentiin kahdestaan syömään toista kertaa Aasialaiseen ravintolaan, missä on kiva buffetti. Siinä sitten vain huomasin jääväni katseleen M:ää ja sitä ihanaa hymyä. Enkä oikeestaan vain tuollon vaan joka viikonloppu kun ollaan yhdessä ja pysähdyn miettimään ja katsoon sitä hymyä. Eihän se elämä aina mee yhteen joka asiassa, mutta se, että pääsee niiden erimielisyyksien yli ja yrittää nähdä yhteen, on tie johonkin pysyvään. Meillä riittää elämässä naurua ja typerät jutut menee hyvin yhteen. En voinu ku nauraa kun M kielsi mua juomasta kirsikkamehua sanomalla että se on hänen, älä juo!! Oltiin just edellisenä iltana katottu taas Family Guyta ja siellä Chris valitti kuinka isä aina syö sen jugurtit, tai mitä lie, johon isä vaan sarkastisesti totes, ettei nähny niissä nimeä. Totesin siihen sitten samalla tavalla mihin M huikkas asian olevan korjattavissa xD -->


Kun vain pienellä asialla saa toiselle hyvän mielen, miksei tekis jotain hyvää joka päivä?

Musta pienet asiat on tosi tärkeitä kaikissa suhteissa, eikä niiden tarvi olla mitenkään erikoisia, että niistä tulee hyvä mieli. Viesti toiselle, ystävälliset sanat, napostelueväiden teko, kuppi teetä.. suklaata <3 Jotain mistä tietää toisen pitävän. Yks päivä mulla palo hermot totaalisesti kuntokeskus reissulla M:n kanssa. Kun pysähdyttiin huoltoasemalle tankkaamaan, toi M mulle sisältä suklaata sydämenmuotoisessa rasiassa. En voinu ajatellakkaan sitten enää muuta kuin miten mulla on noin ihana mies rinnalla <3


Muuten täällä on kyllä aika menny nopeasti, vaikka oonki kotona ollu. Kauheesti on opittavaa uudesta maasta, tavoista ja asioista, ja tietenki myös kielestä. Siinä samalla sitä on kehittäny uusia harrastuksia, kuten kukkien haaliminen ja niiden kasvatus (kukkien elossa pitäminen). Lisäksi harrastuksia on myös kaikki ne entisetkin.. Ottaisin mielelläni lisää tunteja päivään että kerkeis tehdä ja oppia niin paljon kaikkea. Ostettiin myös yrttejä keittiöön ruukkuihin kasvamaan, vaikka hirveesti ois kiehtonu kasvattaa siemenistä. Se vaan ois vieny enemmän aikaa, koska eihän mulla ole oikeasti hajuakaan miten kasvattaa siemenistä :) Nyt siis alotetaan näillä esikasvatetuilla ja sitten joskus vähän kokeneempana vois kokeilla kasvattaa jotain ihan alusta asti. 

Sopeutumisen suhteen Suomessa ajatteli sillon, että kyllä sitä nopeasti sinne uuteen maahan asettuu ja hakee sitten töitä. Täällä se ajatus tuntuu nyt vähän yliarvioidulta ja siihen asettumiseen ja aivan uuteen tottumiseen tarviikin vähän enemmän aikaa. Mietin jopa myös kielikurssille menemistä, mutta sitten mieli muuttu - oisinpa vaan tienny jo Suomessa, että täällä 25 tapaamisen tehokurssi (ma-pe useampi tunti aamulla) maksaa 235e, (Joo, luit ihan oikein..) ois voinu olla vähän kovempi motivaatio käydä koulussa kursseja ilmaiseksi. Mutta no hätä. Ihmiset on ennenki selvinny ilman kursseja, lisäämällä omaa aktiivisuutta oppimisen suhteen, niin eiköhän tuo summa saa mutki melko aktiiviseksi itseopiskelijaksi ;) Aloittaa on hyvä lukemalla kaikkea ja sitä varten mulla onkin yks kirja ja lehti ja sit kaikkee voi aina lukea myös netissä. Kirjastokin täältä näyttää löytyvän vaikka aukiolot näyttävät olevan omituiset. Keskiviikkoisin kirjasto on kokonaan suljettu ja ma,ti,pe 13-18 ja keskiviikkona aamusta keskipäivään, parin tunnin tauko, ja sitten kello 19 asti auki. Kirjastokortti maksaa vuosittain 15e. 

Sää täälläkin on nyt vähän viilennyt, mutta silti vielä ok. Talvikamppeet on saanut pakattu pois jo useempi viikko sitten ja nyt täytyy jo katella parvekkeelle terassikalustoa :) Tällä hetkellä tosin parvekkeella ei paljon aurinkoisella säällä uskalla liikkua kun näköjään ampiaisilla on pesä betoniseinän raossa ja ne pörräilevät kokoajan ympäriinsä. 

Kukkia Friedbergin linnan puutarhassa




Friedbergin linna on aivan meidän vieressä ja torni näkyy iltaisin valaistuna jo kauas. Itseasiassa koko tällä kaupungilla on mielenkiintoinen historia, sanonpa nyt vain että Elvis Presley oli täällä ja asui viereisessä kaupungissa Bad Nauheimissa! Sitten kun M hankkii pyöränsä tänne tehdään kyllä perus turistiretki Elviksen asuinpaikan eteen pystytelly patsaalle ;) Nyt kuitenkin alkaa jo täälläkin päässä kello olla jo toisen päivän puolella, eli parempi lähteä jo nukkumaan :)

Öitä kaikille !


torstai 13. maaliskuuta 2014

Onko lottovoitto syntyä Suomeen?

On ollut ihana huomata, että täällä on käynyt paljon lukijoita vaikka ette äänekkäitä olekkaan :) Kiitos silti kiinnostuksesta juttuihini. Mulla on pyörinyt mielessä paljon juttuja nyt näin kahden viikon aikana mitä oon ollut poissa täältä blogista. Pari viikkoa sitten käytiin viikonloppuna viettämässä iltaa kavereiden luona. Me tytöt siinä sitten juotiin valkoviiniä ja rupateltiin kuntokeskusjuttuja, koska olin just muutamaa päivää aikasemmin käynyt uudessa paikassa ja päättänyt ottaa kampanjakuukauden keskukseen. Se mitä pian kuulin sai mut jälleen kerran näkemään punaista. Aivan niinkuin vuokrasopimuksissa on hullu 3 kk irtisanomisaika, niin täällä kuntokeskuksissa myös jäsenyys tulee irtisanoa 3 kuukautta ennen sopimusvuoden päättymistä tai paikan kanssa on naimisissa seuraavankin vuoden (tai kaksi jos on kahden vuoden sopimus ollut). Sen sijaan, että keskityttäisiin tekemään paikasta niin hyvä, että ihmisistä tulee uskollisia asiakkaita eivätkä he halua vaihtaa sopimusvuoden päätyttyä minnekkään muualle, pyritäänkin täällä pitämään asiakkaiden rahat keskuksessa - viis niistä ihmisistä? Tämmönen hullu sopimus irtisanomisesta vaikuttaa niin siltä että toivotaan ihmisten unohtavan tuo hetki kun sopimuksen ois voinu lopettaa.. Jee vaan yritykselle että rahat kilahtaa tilille tulevanakin vuotena. Itse sopimuksen tekeminen vuodeksi on jo muutenkin iso asia, niin kuinka paljon täälläkin voisi näissä paikoissa olla enemmän jäseniä jos liittymistä ei tehtäisi näin sitovaksi? Ihmisten elämäntilanteet muuttuu, mille tää systeemi ei näytä antavan armoa. 

Lauantaina 1.3. juhlittiin vuosi päivää ja toihan se M sitten mulle kauniita kukkiakin (ja konvehteja) <3 Melkein jo perinteen tavoin päivä vietettiin jälleen Ikeassa ja tällä kertaa pistädyttiin myös syömään lihapullia. Ihanat tutut lihapullat :D Ilta jatkui myös kivasti, koska oltiin varattu paikat tuosta meidän viereisestä Sushiravintolasta. Päästiin melko hyville paikoille heti hihnaston alkuun, mistä oli hyvä napata mielenkiintoisimmat jutut heti itselle sitä mukaan kun kokki tai apulainen niitä lastasi joessa kulkeviin paatteihin ;)



Maanantaina 3.3. synttäreiden kunniaksi Anoppi kävi kylässä ja illemmaksi meillä oli pöytä varattuna Kiinalais&thai&mongolialaista ruokaa tarjoavasta ravintolasta. Kolmen M:n sijaan meitä olikin kaksi ja minä, Madeleinen mies kun oli sairastunut, eikä päässyt mukaan. Mulla tuli näköjään kuvattua vain ensimmäinen ja viimenen lautanen, mutta se pääruokakin oli hyvää. Uusi tilaisuus kuvaamiseen on tänä lauantaina kun mennään M:n kanssa kokeilemaan sitä vielä kahdestaan. ;) 


Tarjolla oli myös vähän sushia.... ei tietenkään ollut ylläri että sitä pääty mun lautaselle.

Jälkkäriksi litsejä ja banaaneja ja vaniljajäätelöä suklaakastikkeen kera. Nam <3 
Perjantaina pidettiin vielä juhlat meillä kotona minne kutsuttiin sitten enemmän kavereita. Sitä ennen oli kuitenki mielenkiintosta kun käytiin torstai iltana isommassa marketissa kaupassa. Täällä on siis tosi vähän mitään isompia kauppoja, citymarketin tai prisman tapasia, vaan yleensä kaikki on luokkaa s-market (+ alkoholijuomat). Lisäksi ketjulla saattaa myös usein olla vieressä erillinen (yhtäsuuri) kauppa, joka myy vain kaikenlaisia juomia. Tuolla 30 min päässä on kuitenkin tällanen marketti, mistä halusin katsoa itselle kahvakuulaa. Vaan eipä niitä löytynyt täältäkään.. ei edes Intersportissa meidän pääkadulla tiennyt myyjä mitä ne "kettlebell"it on (ja niitä tosiaan kutsutaan täällä englanninkielisellä nimellä). Alko taas mielipahottuun ja tuli mieleen Seppo Rädyn kuuluisa mielipide tästä maasta. Onko siinä lauseessa sittenkin jotain takana, mietin. Ei voinu oikeesti kun pari kertaa toistaa sitä siinä pettymyksessä kun ei tällaisessakaan kaupassa ollut myynnissä tätä tuotetta. 

Mutta mutta, mitä mä täällä rakastan on hintataso ja valikoima ruuan ja juoman suhteen. Juustoista mun lemppari on tomaatti-basilika juustoviipaleet ja kaiken maailman muitakin vaihtoehtoja ois mistä tulee jo vesikielelle pelkästään ajatellessa. Tulossa oli kuitenki viikonloppu ja juhlat niin oli myös aika katsella vähän viinejä. Tää on kyllä tosi helppoa kun joka ruokakaupassa myydään viiniä tai viinaa ja myyntiaika on sulkemisaikaan asti (yleensä kello 22). Hinnasta huolimatta en kuitenkaan haalinu muuta kuin yhden pullon tätä sorttia (valkkaria kyllä lisäksi ;) ), kun en tiennyt makeudesta. Mustikka lähti kuitenkin mukaan ja onnekseni ei ollut mitenkään erikoisen makeaa, eli ensi kerralla pitää kokeilla näitä muitakin.




No, pakkohan mun on kuitenki vielä ihmetellä näitä saksalaisia jälleen kerran. HAPANKAALIMEHUA? hyi. En varmasti maista. Vai maistanko? Oisko tää kieltäytyminen sittenki herättäny mussa pienen mielenkiinnon. Maistaisikko ite? Samalla illalla vielä päätin alkaa tekemään seuraavaa päivää varten perunasalaattia. Oikeastaan en oo perunasalaatista hirveesti välittäny, mitä nyt jonain UV:na tai vappuna sitä on tullu syötyä nakkien kanssa. En ollu koskaan edes tehnyt sitä itse, mutta päättäväisenä ilmoitin M:lle, että minä haluan tehdä sitten perunasalaatin juhliin. Jep. Jos nyt pienen salaisuuden kerron, niin mulla ei ollut hajuakaan että miten se oikeasti tehdään. Mitä nyt siinä päivän aikana olin googletellut jonkinnäköstä ohjetta ja tsekkaillut mitä kaikkea siihen laitetaan. Kysyin myös välillä M:ltä mielipidettä mitä hän laittaisi, mutta hän vain totesi, että tee vain omalla tavallasi. Jep - no mullahan ei sitä omaa tapaa vielä ollut, mutta M näytti olevan selkeästi siinä uskossa, että mulla on homma hallussa. Siinä vaiheessa kun paljastin, että tää on eka kerta kun teen tätä, mutta tuli siitä nyt mitä tahansa niin voidaanhan me aina vaan sanoa, että tää on suomalainen tyyli. Tän sanottuani otin sitten kulauksen vettä, ... mikä oli purskahtaa kaaressa kun M kommentoi - "Finnish- I don't know- style" :DD Salaatista tuli kuitenkin hyvää ja se sai kehuja \o/ Olin yllättynyt oikeastaan itsekkin miten se maistuikin hyvältä. Lisäksi tarjolla oli myös vihreä sekasalaatti kanan kanssa. Tiramisu on yksi mun suosikki jälkkäri ja se on siitä hyvä, että vaikka versio olisi hieman erilainen, tää herkku maistuu yleensä silti aina hyvältä. Kostutuksessa käytin vahvaa cappuccinoa (koska en halunnut ostaa kaappiin pilaantumaan pikakahvia) ja amarettolikööriä ja todellakin ihan kunnolla näitä joka kerrokseen! :) 




Tämä viikko on jo taas kerennyt puoleen, vaikka alussa musta tuntui että ei kait tää aika kulu millään. Maanantaina aloitin kampanjakuukauden uudessa kuntokeskuksessa ja ensimmäinen lajikokeiluni oli Zumba. 
Musta on ihana kun vihdoin saan myös pyöräillä, eikä mua oo ollenkaan haitannu pyöräillä keskukseen eestaas n. 20 minuuttia kun on hyvä reitti vain yksillä liikennevaloilla.

Onko lottovoitto syntyä Suomeen?

Oon kyllä valittanu täällä ollessani vaikka ja mistä, mutta onneksi sain tänään vertaistukea toiselta Saksaan muuttaneelta suomalaiselta joka kertoi itsekin valittaneensa ensimmäisinä kuukausina paljon. :D Lomaillessa, vaihdossa tai muuten vain lyhyemmän/ ennalta määrätyn ajanjakson toisessa maassa asuessa näkee niin erilaiset puolet toisesta maasta, tai asioista ei tarvi niin välittää koska se on vain väliaikaista. Asenne muuttuu helpommin erilaiseksi kun tietää, että näitten outojen, monimutkaisten ja ihmeellisten tapojen kanssa täytyy elää ja niihin tulee ehkä siksi myös kiinnitettyä paljon enemmän huomiota. Suomessa on asioita oppinut pitämään niin itsestään selvyyksinä ja koska Suomi on pieni, vähän syrjässä oleva maa, ajattelin aina että keski-euroopassa on paljon hienompaa. Täällä mikään ei tunnu olevan itsestään selvyys. En ota itsestään selvyytenä voiko ulkomaan paketteja lähettää joka paikassa vaan lähettäessäni postipankissa, mikä oli ilmeisesti jonkinlainen pääkeskus, Suomeen pakettia kysyin asiasta. Olin melko ihmeissäni kun työntekijä kohautteli vain olkapäitään "En kyllä tiedä..." eikä yrittänyt kysyä asiaa keneltäkään muulta. Välillä on tosi mukavia asiakaspalvelutilanteita, kuten esimerkiksi tänään Benettonilla kun päädyin katselemaan business-vaatteita, mutta sitten on myös näitä "vain töissä olevia". 

Oon tässä ajautunut pohtimaan mitä hyvä palvelu on, koska sen merkitys ilmeisesti vaihtelee paljon. Suomessa on tottunut yleensä saamaan hyvää palvelua, mikä siis näin yksinkertaisesti tarkoittaa asiakkaan huomiointia, asiakaspalvelijan hyviä tietoja yritystä/alaa koskevista asioista (tai vähintään aktiivisuutta selvittää asia asiakkaalle) ja se, että asiaa hyvitetään jollain tavalla jos asiakaspalvelija on tehnyt jotain väärin. 

Täällä kun aurinko alkaa jo oikeasti paistaa ja ulkona mittari näyttää +15-17 astetta, alkaa yksin ollessa ikävä hiipimään ja ajatukset kääntymään viime kesään ja kaikkiin hyviin muistoihin ja ihmisiin.  Allani pyörä ja tutut reitit ja polut. Ympärillä koivujen tuoksu, matkan varrella pannukakkutalon tuoksu ja lokkien rääkyminen... Piipahtaminen kaverin kanssa jäätelölle torikahvilaan? Vanhempien pyöräkatoksen reunalle hipsuttelu aamulla nauttimaan suorasta auringon paisteesta ja lämmöstä kera teekupin ja pienen aamupalan.. Valoisat kesäyöt. Mutta elämä on täynnä valintoja. Jos en olis täällä, saattaisin olla myös jossain muualla ja elämä olis silti muutoksessa. Täytyy seurata omaa sydäntä, minun M toi mukanaan tänne. <3 

Kiitän ja kuittaan. Öitä kansa!




torstai 27. helmikuuta 2014

Valoa tunnelin päässä

Viikko onki alkanu aivan mahtavasti! Ensin maanantaina puhuin illalla pitkän facebook -videopuhelun rakkaimmista rakkaimman Karon kanssa <3 Molemmat oltiin kyllä väsyneitä kun kummallakin on ollu päivät aivan täynnä kaikkea jo pidemmän aikaa, mutta oli niin ihana että voitiin kuitenki antaa aikaa soittelulle ja vaihtaa kuulumisia. Siinä samalla tajusin, että en ollut tosiaan suomenkieltä puhunut pariin viikkoon! Kirjotellu kyllä, mutta edes äidin kanssa ei oo nyt ollu aikaa jutella Pitääpä huomenna muistaa äitiä! Nyt vasta oikeestaan kerkeää vähän enemmän koneella istumaan, ettei oo ihan niin akuuttia olla tekemässä jotakin (vaikka tekeminen ei oo kyllä loppunu vieläkään). Eilen sitten viikko jatkui edelleen kaverien kanssa kun tapasin Madeleinen Frankfurtissa ja käytiin vähän kaupoissa pyörimässä. Mulla oli tarkoituksena etsiä kukkamaljakoita ja Madeleine tutustukkin mut sitten brändiin nimeltä Leonardo. En halunnut mitään heppoisia kevyitä 7€ maljoja, vaan kunnon paksumpia ja kestäviä. Tämä vaikutti olevan laadultaan melko hyvä ja sillä oli paljon myyntitilaa muutamassa Stockmannin tyyppisessä tavaratalossa. Hinnaltaan tuotteet eivät kuitenkaan ole ainakaan täällä kovin kalliita, sillä firma on Saksalainen :) Tyylikkään yksinkertaista, lasia ja keramiikkaa. Vielä tällä reissulla en osannut päättää mitä ostaisin, joten siirsin ostokset myöhempään kunnes olisin mieleltäni varma mitkä haluan meille. Mukaan lähti kylläkin pari ihanaa keraamista koristepupua :) 

Onneksein myös meidän pääkadulla yksi liike sattuu myymään tätä brändiä ja yön yli miettimisen jälkeen valinta tuntui jo paljon selkeämmältä. Liikkessä jonkun aikaa valkattua päädyin valitsemaan kaksi maljakkoa ja yhden ison pupun kahden pikkupupusen kaveriksi. Maljoista en vielä ottanut kuvia, mutta toivottavasti ne täyttyvät pian kukilla niin sitten ;)



Tänään koin jotain positiivista treenirintamalla! Päätin huvikseni käydä kokeilemassa paikkaa, jota en aiemmin ollut pitänyt kovin potentiaalisena vaihtoehtona. Pyöräilin keskukseen puolenpäivän aikoihin mennäkseni kysymään pääseekö paikkaan tutustumaan, ja jo heti samana päivänä. Tämä passasi ja sovittiin, että saan opastuksen kuntosalilla ja sen jälkeen menen kokeilemaan funktionaalista circuit -ryhmistuntia. Tilat oli ihan kivat ja kuntosalikin ihan jees, useampaan treeenialueeseen jaettu. Mutta mikä oli huippua oli se tunti!

Luokka oli kooltaan paljon parempi kuin edellinen ja heti kun siinä luokkaan astelin vähän orpona seinustalle missä porukkaa jo ootteli tunnin alkua, hymyili mulle ystävällisesti vieressä oleva tyttö. Ohjaajan, vähän niinku Hukan Mika, tapasin jo kun olin kierroksella salilla trainerin kanssa. Hän sitten otti mut hyvin vastaan ja opasti liikkeitten suhteen kun mulla ei ollut paria pisteellä (kun en siis enää muistanut, vaikka näytettiinki, mitä siellä pisteellä pitikään tehdä) Tekikin siinä mun pisteellä aina itsekkin alussa ja jatkuvasti kiersi ympäri kannustamassa ja korjaamassa. Kannusti mua kokoajan vielä jaksamaan loppuun asti (yhdellä pisteellä tehtiin 4 x 40 sekunttia, 20 sekunnin tauoilla, mikä tuntui loputtoman pitkältä ajalta). Viimesellä kierroksella aloin olla jo finiitto lattialla kun piti tehdä kiekon kanssa, jalat ilmassa, sivulta toiselle vinoja vatsoja ja haha jäin kiinni laiskottelusta kun ohjaaja oli poissa. Heti tuli tsemppari paikalle tekemään niitä vatsoja mun viereen ja sano "vaan 40 sekunttia enää", eihän siinä auttanu kun kovasti vielä pinnistellä ja niinhän mä tein! Tunnilla oli kyllä selvästi ryhmähenkeä aistittavissa, mikä oli musta mahtava fiilis. Kukaan ei tuijotellu lattialle vaan siinä pysty heittämään toisella pisteellä oleville sen "oon niiiiin poikki" -katseen ja hymyillä. Tuon kyseisen vatsapisteen jälkeen vaihdon kuuluessa ja mun ollessa vielä lattialla, tarjos pisteelle tuleva mulle käden vetääkseen mut ylös lattialta. Wie schön! :)

Jes! Tunnin jälkeen olin niin kaikkeni antanut, että fiilis alkoi jo muistuttaa sitä vanhaa tuttua :) Keskuksella sattui olemaan vielä tän kuun loppuun asti kampanja, että liittyä saisi sitoumuksetta vain 1 kuukaudeksi. Tähän minä päätin ehdottomasti tarttua, jotta saisin enemmän aikaa tutustua paikkaan ja selvittää voisko täällä viihtyä. Ensivaikutelma ei paha!

Nyt nukkumaan, että jaksaa huomenna taas touhuta!




maanantai 24. helmikuuta 2014

Kuntokeskus tuskastelua ja kynttilähetkiä

Mun mieltä painaa tää kuntokeskusten olematon ryhmäliikunta ja matala taso. Jos nyt ensimmäiseksi puhun asiasta täsmällisyys.. Julkinen liikenne kulkee aikataulussaan (bussit tosin eivät minuutilleen), mutta mitä tulee ryhmäliikuntaan ja tunnille ajallaan tulemiseen, on saksalaisten ajantaju jotain aivan muuta kuin oletin sen olevan. Mihin ihmeeseen katosi se saksalainen täsmällisyys mistä olen aina kuullut? Kahdessa kolmesta paikasta tunnille tuli porukkaa vielä 5 minuutin jälkeen kun tunti oli jo alkanut. Toisessa paikassa jopa halattiin vielä ystävääkin siinä saapuessa ja mentiin luokan halki kulmaan mistä löytyi välineet. Oonko muka nipo kun sanon, että häiritsee reeniä ja silmät ei voi olla kiinnittämättä huomiota tämmöseen. Entä kun kolmannessa paikassa tunti alkaa 5 minuuttia myöhässä ja (kyseessä bodypump) biisien välissä on niin pitkiä taukoja, että ehtii jo alkaa pyörittelemään peukaloita.

Entä mihin katosi elämysten saaminen? Se täydellinen tyhjentävä ja samalla elämää täydentävä tunne minkä sain aina ennen jokaisen tunnin jälkeen. Se matka valmistautumisesta treenamiseen ja suurien tunteiden kokeminen matkan varrella. Matka kun vain ei koostu yhdestä asiasta vaan se on osiensa summa, mikä siis tarkottaa että pelkän treenin tarjoaminen ei itsessään ei ole vielä hyvä palvelu tarjonnassa. Mun silmiin täällä pistää kuntokeskusten markkinoinnissa vain tulosten tekeminen ja melkein täysin näyttää olevan unohdettu se, että liikkumisen tulee olla myös hauskaa ja nautinnollista! M kysyi multa joskus tavoitteista kuntoilun suhteen. Nyt vastaisin se olevan liikkuminen  niin, että se tekee mut onnelliseksi. Tulokset? Ne tulee siinä sivutuotteena aivan väistämättä sitten kun liikkumiseen tulee addiktio ja treenaamaan haluaa päästä aina kun mahdollista eikä siitä saa tarpeekseen. Tottakai totuin hyvälle Hukassa ja sitä on nyt kova ikävä, mutta että palvelu ryhmäliikunnnan suhteen olisi edes vähän sinnepäin, en ole vielä löytänyt..  Omaa kotia lähimmän treenipaikan ryhmissali, mun arviolta 6m x 10m .. kuinka tällaisesta saa ne suuret tunteet? Tässä paikassa tosin kävisi myös Madeleine ja hänen miehensä, mutta.. en vain oo kovin vaikuttunut tästä. Puitteet - mitä oisin niistä valmis maksamaan? Matkakortin hinta on myös suolainen ja miettiä pitää myös matka-aikoja ja miten ne linjat kulkevat, koska viimeiset vuorot voivat olla jo melko aikaisin. Vaatimattomat vaatimukseni: Bodypump, vatsatunti ja Zumba. En oo valmis vielä luovuttamaan tai tyytymään vähempään mitä kroppani ansaitsee. Selvitystyö jatkuu!

----

Tuossa yksi viikko käytiin Ikeassa ja koska aina oon ihaillut perhoskämmeköitä niin niitä tuli ostettua kaksin kappalein. <3 Olis kiva tietää mikä teistä on kaunein sisäkukka? Haluan vielä hankkia isompia kukkia lattialle ja muutamia myös ikkunalaudalle, tai miksipä ei myös vain kasveja, mutta en tiedä vielä mitä nämä tulisivat olemaan.




Vaikka kuntokeskus ei ollutkaan elämys, oli päivä siitä huolimatta mahtava. Sain Madeleinelta ja hänen mieheltään kyydin kotiin ja siinä kun kutsuin heitä juhlimaan synttäreitäni ensi viikon viikonloppuna josta he joutuivat kieltäytymään, kysyivät he suunnitelmistani itse maanantaille. Tietenkään kun mulla ei täällä ole vielä omia kavereita, vaan M:n kavereita, niin sanoin että tuskin mitään koska M:n täytyy ajaa taas sunnuntaina takaisin Müncheniin. "Ei, et sinä yksin voi olla syntymäpäivänä, me lähdetään sun kanssa syömään" oli heti Madeleinen vastaus tähän. :) Ihanat! Ja perjantaina 7. päivä tulee muita kylään niin sitten saa taas leipoa lisää :)

Saatiin eilen illemmalla vieraita ja vaikka täiltä saisi kaupasta vaikka mitä leivonnaisia, niin halusin kuitenkin ihan itse leipoa muffinsseja. Ilta meni nopeasti, kuten yleensäkkin aina hyvässä seurassa. Pitihän sitten tietenkin kaivaa ihanat Iittalan kynttilälyhtyni esille ja sopivat kyllä hyvin pöytään. Rakastan kynttilöitä niin ihana kun nyt on kunnon asunto missä niitä voi polttaa sydämensä kyllyydestä.






 Mukavaa viikkoa kaikille!

perjantai 21. helmikuuta 2014

Kukkia, suklaata ja shoppailua

Aika taas lentää niin siivillä, ettei kotona oo aikaa istua koneella ollenkaan. Palataanpa ajassa taaksepäin. Ystävänpäivä! Ah, se oli kiva päivä. Olin saanu ohjeistuksen olla viideltä valmiina, määränpäänä x. Sen kuitenkin arvasin, että syömään ollaan menossa ja varmaankin paikkana on Frankfurt. Oikein! Syömäänhän me mentiin hienosti, mun makuun vähän liiankin hienosti.. mutta kerranpa sitä elämässä! Kaiken sen herkuttelun jälkeen siirryttiin vielä kahvilaan ja mulla jotenki vielä teki mieli makeaa niin päätin ottaa palan porkkanakakkua. Hetken niin mielissään, mutta parin lusikallisen jälkeen jo niin sokeriähkyssä ;) 



Maku ei kyllä ollut aivan kuin kotona, joten taidan pitäytyä ensi kerralla sitten jossain yleisemmässä mitä ei voi verrata kotipuoleen :) Viikonloppu koitti, mikä perinteisesti taas tarkoitti ajelua kauppoihin hankkimaan tarvittavia asioita kotiin. Joka kerta saa kyllä aina kauhistella, että miten pirussa nää tavarat saadaan tänne autoon mahtumaan, mutta tähän mennessä ollaan selvitty hyvin! Koska keittiö alkoi olla jo siinä kunnossa, että siellä voisi uunia ja hellaa käyttää niin vinkkasin M:lle että meidän tarttee ostaa kattiloita. Tämmöset sain:


Oli tää setti valkosena tarjouksessa nii mullehan kyllä passas! Ihanat! Peruslaatua, mutta ei nyt haluttu käyttää näihin satoja euroja niin saa nähdä miten kestävät. Ai niin, oon unohtanut kertoa, että löysin täältä meidän kadulta semmoisen luontaistuotekaupan ja sieltä ostin tyrnimehua (99% tyrniä). Opin vanhemmilla asuessa tyrnin käyttämiseen ja totuin ihan sen mehulasillisen juomiseen, niin onneksi ei tartte tästä tavasta luopua! Pitää toivoa, että äiti tekee mulle ensi sadosta jauhetta niin saa sitten myslin joukkoon laittaa ;) Täällä alkaa olla jo melko lämmin, +9 astetta, enkä osaa kyllä yhtään pukea tälle säälle. Melko poikkeuksetta mulla on aina liikaa vaatetta päällä, pitää vissiin laittaa villakangastakki varastoon ja alkaa kaiveleen kevät takkeja esille :) Jo monta viikkoa sitten oon huomannut kuin maasta alkaa jo puskemaan luonnonkukkia ja linnut visertelee myöhään iltaan asti. 


Yritin alkuviikosta metsästää käytettyä pyörää, mutta ei niitä näytä olevan :( Onneksein anoppi eilen laittoi viestiä kaveristaan jolla ois pyörä myytävänä ja vielä tosi kohtuulliseen hintaan! Täytyy koittaa sopia että tänä viikonloppuna vois pyörän tulla kokeileen ja toivottavasti.... toivon niiiiiiin paljon, että pyörä sopis mulle! Kävely on ihan kivaa... mutta kun ykskään ruokakauppa ei oo ihan vieressä, niin mieluummin menisin pyörällä kun aika on rajallista. Muutenkin oon aina pyöräilly paikasta toiseen ja oppinu siten myös tykkään pyöräilystä :) Mitäs muuta? Mulla muisti pätkii päivittäin kun mielessä on niin paljon kaikkea mitä pitää tehdä. Onneksi mulla on tuo ukko ainakin puolet viikosta täällä muistuttamassa mulle mihin minkäkin tavaran oon jättäny :D Maanantaina vihittiin käyttöön upouusi hella ja uuni ja minä pääsin ensimmäisenä kokkaamaan (meillä onkin tästä kilpailua kuka saa tehdä ruokaa....). M oli ostanu viikkoa aiemmin sinihomejuustoa mikä oli vieläkin sitten jääkaapissa avaamattomana, niin ehdotin sitten että mitä jos tekisin pastagratiinia sinihomejuustolla? Gratiiniin lisäsin pastan lisäksi myös perunaviipaleita, jotka esipaistoin pannulla ruokakermassa tomaatin, sinihomejuuston ja mausteiden kanssa. Pasta käväisi hetken myös keittymässä ja sitten vain vuokaan sekaisin ja vähän lisää vielä ruokakermaa joukkoon ja juustoraastetta päälle. Jännitys tiivistyi kun sain ruuan uunista ulos. Oliko ensimmäinen ruoka omassa kodissa onnistunut? :) Onneksi oli. Ensimmäistä kertaa tällaista tein, mutta nyt kyllä aion tehdä variaatiolla tätä myös useammin! Tarkemman ohjeen saa pyytäessä :)


Keskiviikkona suuntasin juna-asemalle tarkoituksena lähteä testaamaan yhtä kuntokeskusta, sekä mennä tapaamiseen. Kaikkea sitä kuulee! No, se jumppa oli ihan ok vaikken kyllä mitään erikoisia elämyksen tunteita siitä saanu.. Ikävä entiseen :/ Mutta kun aiemmin joillekkin teistä ihmettelin kun saksalaiset kuntokeskuset eivät ilmoita hintojaan netissä, niin siihen löytyi nyt syy. Hintoja ei kerrota kun ne on jokaiselle erit... riippuen sopimuksen pituudesta, haluaako liikkua useammassa kuin yhdessä keskusksessa ym, pärstäkertoimesta, innostumisen laadusta keskusta kohtaan? Ei missään nimessä kannata esittää olevansa tyytyväinen tarjottavaan palveluun sillä myyjä antaa paremman tarjouksen jos olet tosi epäröivä ja vielä sanot hintojen korkeudesta. Kuukausimaksun lisäksi kaikilla on liittymismaksu (tähän ei missään nimessä kannata tarttua tinkimättä), jonka hinta on korkeampi alkukuusta, kun taas loppukuusta myyjillä on enemmän paineita ja maksut saa kait halvemmalla. Olin ihan puulla päähän lyöty kun tän kuulin. Ei ihan hirveesti lisää luottamusta ja paranna suhdetta yrityksen kanssa kun liittyy jollain hinnalla ja sitten kuulis että joku muu onkin saanut saman paljon halvemmalla. Kyllä mua vaan niin huijattiin siinä ekassa paikassa, minä vaan sanon. Ihme systeemi, en tykkää.





Pitihän mun tietenki kaupungissa ollessa myös käydä tsekkaamassa vähän kauppoja :) Muutamia kertoja ollaan M:n kanssa käyty viime vuonna jo täällä keskustassa, niin nyt kun yksin täällä seikkailin apunani google maps alkoivat jotku paikat jo hahmottumaan jonku verran enkä ollut aivan hukassa. Tämä sisustuskauppa on anoppini suosikkeja ja täytyy myöntää, että kyllä täällä paljon mukavaa tavaraa löytyy. Itse päädyin tällä kertaa ostamaan vain leipälaatikon ja vessaan saippuapurkin :) Viime viikolla ja alkuviikosta tuli myös ostettua kukkia ja eilen sain nämä neilikat laitettua ruukkuihin. Tekis mieli ostaa paljon enemmän kukkia ja myös lattialle, mutta sitä ennen on muita tärkeämpiä juttuja hoidettavana nii täytyy vielä malttaa.




En ollutkaan vielä laittanut tästä kuvaa. Tämän sain M:ltä joululahjaksi ja se odotti mua täällä uudessa kodissa :P Korukaappi! Vasemmalla ylhäällä on paikkoja korvakoruille ja oikealla ylhäällä sametissa kolot sormuksille. Kaapin ovessa kokovartalopeili! Unelma <3 Eilen kävin myös kokeilmassa yhtä kuntokeskusta Frankfurtissa minkä jälkeen pyörähdin vielä ruokakaupassa. Kyllä oli vain niin pyörää ikävä kun kotiasemalla ei ollut bussia heti tulossa ja kun siitä sitten kotia kävelin treenikassin ja kahden ruokakassin kanssa :) Kulta tuli kotiin illalla ja toi toivomiani, maailman parasta suklaata <3 Lindt <3 Kokeilkaa niitä palloja, ne sulaa suussa... oon aivan rakastunut ja uskon että tekin rakastutte näihin.



Nyt täytyy taas kiirehtiä joten ensi kertaan! Heippa ja hyvää viikonloppua! :)

torstai 13. helmikuuta 2014

Viikko 2, päivä x

Nyt menee taas lujaa! Netti ei toimi jostain syystä kunnolla tietokoneella, mutta puhelimessa kyllä. Alkaa jo vaikuttaan taas minulta tää homma kun sitten päätin bloggerin mobiiliversion kanssa katsoa saiko niitä kuvia siihen keskelle tekstiä lisättyä niin hädissäni kun luulin julkaiseeni jonkun keskeneräisen tekstin poistinkin toisen blogitekstin kokonaan. Hyvä minä! Aina rauhassa.. muistaski sen. :D Hätäsesti tehdyt päätökset ei oo muuta ku huonoja, onhan se jo nähty. No, eipä siinä julkaisussa oikeestaan mitään ihmeellistä ollutkaan, kun tämä ihana alku täällä Saksassa alkoi ruokamyrkytyksellä köpiksen kentällä ja jatkui 5 päivää. Mutta jee, siitä oon onneksi toipunut ja, mahtaako johtuneen siitä etten näiden päivien aikana saanut oikein mitään syötyä,  hyvin on joka päivä aina mielessä että mitähän sitä huomenna syötäis ;) Tää meidän uusi koti on teettäny hirveesti työtä, sillä tosiaan se keittiö oli aivan tyhjä huone (yleistä saksassa, että jokainen roudaa muuttaessaan keittiönsä  mukanaan, outoa sanon minä) eikä meillä ollut oikein mitään kalusteita koska M asui vanhempiensa kanssa samassa asunnossa siksi että on töissä 4 päivää Münchenissä. Lisäksi kaikenlaista saa täällä tehdä edellisten jäljiltä. En tiiä onko oikeasti tavallista täällä, sillä edelliset asukkaat ei ollu kyllä siivonneet yhtään poismuuttaessaan. Oon monet vuokrasopimukset päättäny hämiksiltä, joilla on ollu asuntoja pitkin katon rajoja ja nurkkia.. eh, ihanaa.

Sunnuntaina M lähti sitten takaisin töihin ja mä jäin sitten tänne yksin purkaan tavaroitani ym. Maanantaina kävin kävelemässä tuon pääkadun ja kiertämässä kaikki putiikit läpi. Olin kyllä aika ylpeä itsestäni kun en yhtään sanaa englantia käyttäny vaan rohkeesti sopersin saksaa :)


Tietenkin kovan viikon jälkeen täytyi vähän rentoutua,  ja mikä rentouttaisikaan paremmin kuin ihanien ostosten tekeminen! :) Nää kengät oli yksi ihanista löydöistäni!


N.30 000 ihmisen kaupungiksi täältä löytyi kyllä mahtavia kauppoja! Kadulta löytyi myös teeputiikki, josta päädyin ottamaan kokeiluun kolme. Valikoima oli ihana, mutta myymälä ja pitäjä aika ankea. Kun astuin sisään liikkeeseen omistaja palveli toista asiakasta. Hyllyillä oli paljon ihania isoja purkkeja, joten ah tietenkin halusin päästä nuuhkaisemaan ja tutkiskelemaan mistä mahtaisin tykätä. No, se huvi loppui lyhyeen, sillä kauppias aika tiukasti pyysi olemaan aukomatta purkkeja. Öh..? Tässä putiikissa kauppias esittelee teet (vaikka ne olivat isoissa purkeissaan vielä erillisissä pusseissa ja nipsuilla suljettuna).. Jäinpähän miettimään kuinka paljon asiakkaita paikalla mahtaa olla kun palvelu on tällaista. Minä en ainakaan osta silmilläni vaan nenä kertoo mikä kiinnostaa ja tietenkin on tärkeä, että tapahtumaa saa itse ohjata käsien avulla. Varmasti Frankfurtista löytyy myös tällainen kauppa :)


Tämä penkki tilattiin netin kautta, että eteisessä vois istahtaa laittaan kengät jalkaan. Tää oli ainut kohtuuhintanen minkä löysin tollasella säilytysominaisuudella, vaikka väri ei kyllä oo musta niinkuin sivulla sanottiin ja heidän kuvassa näky :D millähän ihmeen filtterillä ne oli saanut tästä mustan, kysynpähän vain :) Eihän tää oo mustaan päinkään, enemmänki tumma siniharmaa. Jokatapauksessa mielettömän kiva istuttava, helppohoitoisen oloinen (kangas ei kerää joka pölypalloa niinku puuvillainen tekis) ja lisänä kivat ompeleet!


Nyt sitten se lamppu mistä viimeksi jo kerroin... Tää on musta niin ihana, että kiva koota pian se lamppu tohon dinneripöydän päälle. Se on sellainen vaakatasoinen, korkeudelta säädettävä ja siinä on näitä kukkalamppuja muistaakseni 4 :)